Deal with it?

Miten käsitellä läheisen kuolemaa? Jokaisella on oma tapansa käsitellä surua, ja voin itse todeta häpeämättä että itken surut pois. Sillä surujen pidättelyhän on kai pahasta?
Kun täytin neljä vuotta, kolme läheistäni kuoli muutaman kuukauden sisällä. Heidät haudattiin sukuhautaan, ja hautajaisissa oli koko suku läsnä.
En vielä silloin ymmärtänyt tilannetta, mutta hiukan vanhempana aloin ymmärtää ja surra menetystäni.
Jos joku muistuttaa näistä edesmenneistä ihmisistä (äitini, isoäitini ja isoisäni), saattaa minulla nousta kyynel silmäkulmaan, sillä he olivat minulle läheisiä.
Mutta hyvin suuri osa ihmisistä ei näytä suruaan, he ns."patoavat" tunteensa sisälleen, jonka seurauksena ne voivat purkautua ulos pienestä ärsykkeestä.
Tutkimusten mukaan miehet tekevät mielummin niin, kun taas naiset päästävät tunteensa ulos esteettömästi ja äänekkäästi.
Miehet sanovat myös "menettävänsä maineensa" jos tunnustavat itkevänsä esim. kuolleen äitinsä vuoksi.
Itseäni itkeminen ainakin auttaa, kun tunteet on kerran päästetty ulos, on niitä helpompi vastedes käsitellä.
Mielipiteitä asiaan?